Valveres PRISM: Kiertotalous huomisen arkena
Tämä blogiteksti on enssimmäinen osa Valveres Prism -sarjaa, jossa vastuullisuutta tarkastellaan uusista ja erilaisista näkökulmista ja toimialoista katsottuna. Se on kirjoittanut Valvereksen asiantuntijaverkoston jäsen Akseli Tiensuu.
Tämän blogin on tarkoitus käsitellä sitä, miten kiertotalous voisi näkyä ja tuntua läpileikkaavasti ihan tavallisessa arjessamme. Asioissa joita teemme ja koemme päivittäin. Yksinkertaistettuna kiertotaloudella tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joilla a) vähennetään kaiken materiaalin ja energian kulutusta ja b) saadaan materiaali ja energia pysymään taloudellisessa kierrossa, eli käytössämme mahdollisimman pitkään. Olen pyrkinyt suosimaan tekstissä lähteitä, jotka ovat helposti saatavilla. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös muutamia tieteellisesti vertaisarvioituja tekstejä, joihin ei ole täysin avointa pääsyä. Sori siitä!
Ihan tavallinen päivä
kiertotalousparatiisissa
Kuvittele itsesi heräämästä vuonna 2050 arkiaamuna kerrostaloasunnosta. Avaat silmäsi ja haistat tuoreen kahvin tuoksun. Kahvinkeittimesi on oppinut arkirytmisi, ja keittää siten aina sopivaan aikaan tuoretta kahvia. Kerrostalo on rakennettu modulaarisesti pääosin puusta, kierrätetyistä raaka-aineista (modulaarisuudella tarkoitetaan rakennusta, joka on purettavissa helposti osiin ja muokattavissa kunkin ajan käyttötarkoituksiin). Lisäksi rakennus on suunniteltu niin, että sen tullessa tiensä päähän sellaisenaan, rakennuksen osat ovat kaikki helposti kierrätettävissä. Toisin sanoen rakennus on suunniteltu purettavaksi (Design for disassembly, ks. esim. Desai & Mital 2021, 77–79). On kaunis mutta kuuma kesäpäivä. Asunnossasi vallitsee kuitenkin miellyttävä 20 asteen sisälämpötila. Kerrostalo sijaitsee kuuloetäisyydellä joesta, josta kuumalla säällä imetään muutaman metrin syvyydestä viileää vettä ja johdetaan talon jäähdytyspattereihin, joista se voidaan taas myöhemmässä vaiheessa vapauttaa takaisin vesistöön (vrt. Projektiuutiset 2018).
”ensimmäisenä harjaat hampaat sähköhammasharjalla, jonka takuu on 25 vuotta – teknologian ei tarvitse vanhentua muutamassa vuodessa”
Menet aamutoimillesi vessaan ja ensimmäisenä harjaat hampaat sähköhammasharjalla, jonka takuu on 25 vuotta – teknologian ei tarvitse vanhentua muutamassa vuodessa, ja harjan osat ovat helposti vaihdettavissa laitteen rikkoonnuttua, jolloin se on myös helposti korjattavissa. Käyt vessanpöntöllä, jonka jälkeen tietenkin huuhtelet vessanpöntön. Puhtaan juomaveden sijaan pönttö huuhtoutuu aikaisemmin suihkussa käyttämälläsi vedellä, joka on säiliöitynyt vessanpöntön yläpuolelle. Kaikki se vesi, joka huuhtoutuu lopulta viemäristöön, päätyy lopulta biolaitokselle. Laitoksella kaupungin alueella syntyvästä biojätteestä ja lietteestä valmistetaan multaa ja lannoitetta viherrakentamiseen ja biokaasua, jota pystyy tankkaamaan 20 eri asemalla kaupungissa biokaasulla käyviin autoihin. (Vrt. Pirkanmaan Jätehuolto 2021.)
Aamutoimien jälkeen puet päällesi mukavasti päällesi istuvan asun, joka on ostettu kotimaiselta vaatebrändiltä. Yrityksen liikeidea on tuottaa kierrätyskuidusta käyttöä kestäviä vaatteita. Asusi vaatteet ovat ostettu brändin alkuperäiseltä myyjältä itseltään, mutta second-handina. Näin olet säästänyt vaatteiden hinnassa 50 %, ja silti vaatteet ovat miltei uuden veroisia. Asukokonaisuutesi vaatteiden aikaisemmat omistajat ovat saaneet vaatteita myyvältä yritykseltä korvauksen siitä, että he ovat palauttaneet vaatteensa yritykselle. Näin toimimalla vaateyritys hallitsee melko hyvin brändinsä second-hand-markkinoita ja on saavuttanut kattavan kiertotaloudellisen järjestelmän, jossa yrityksen vaatima materiaali kiertää useaan kertaan tuotannon, myymisen, käytön ja uudelleenkäytön kehää. Yrityksen tuotanto on kysyntään mukautuvaa – se ei tuota vaatteitaan massana, vaan tuotannon suuruus määräytyy sen mukaan, miten paljon yrityksen vaatteita tilataan. Kysyntään mukautuva tuotanto on mahdollistanut helposti uudistuneeseen lainsäädäntöön mukautumisen. Muun muassa ruokakaupat, jälleenmyynti, muoti- ja tekniikka-alalla olevat yritykset ovat velvoitettuja raportoimaan tuotteidensa tuhoamisesta (Vrt. BMUV 2020). Tällainen sääntely on johtanut siihen, että yritysten tuotteidensa tuhoamiseen liittyvä mainehaitan pelko on pienentänyt varastojen suuruutta, vähentänyt tuotannon sekä tuhottavien tuotteiden määrää ja siten säästänyt sekä luonnonvaroja että pitkällä aikavälillä myös lisännyt yritysten tuotteiden valmistamiseen liittyviä säästöjä.
Käyttämiäsi vaatteita tarjoavan yrityksen tuotteita pystyy tilaamaan joko netistä, tai kivijalkaliikkeiden kautta. Kivijalkaliikkeet eivät myy vaatteita, vaan ne toimivat sovitushuoneina yrityksen vaatteille ja toimivat tilauksen tekopaikkoina sekä noutopaikkoina. Netin kautta tilaamista helpottaa niin kutsuttu virtuaalipukukoppi, johon asiakas pystyy syöttämään mittansa ja näin valitsemaan oikean koon kullekin vaatteelle. Sivustolle kirjautuneet asiakkaat voivat halutessaan tallentaa myös tietojaan sivustolle, jolloin tilaaminen seuraavalla kerralla helpottuu. Yritys käyttää suunnittelussaan vuodesta toiseen samoja väripaletteja ja ajattomia kuoseja, joten sen vaatteet menevät harvoin pois muodista ja välillä jo kertaalleen vanhentuneet mallistot tulevat uudestaan muotiin. (Vrt. esim. Roberts et al. 2023.) Yritys suunnittelee uuden malliston joka vuosi, siinä missä 2020-luvun pikamuotiyritykset toivat markkinoille uuden malliston noin joka kuukausi, ylläpitäen ympäristölle raskasta pikamuotikulttuuria (Tekijälehti 2022), mikä aikaisemmin aiheutti kymmenisen prosenttia globaaleista hiilidioksidipäästöistä (UNECE 2018). Aikaisempaa ajattomampi muoti myös säästää sinun hermojasi, sillä et joudu käyttämään enää niin paljoa aikaa uusia kuoseja etsien.
Aamupalasi syöt kirpparilta ostetuilta aamiaiskulhosta ja lautaselta. Parvekkeelta haet itsellesi pari tomaattia, joiden lannoitukseen on käytetty kaupunkilaisten biojätteestä valmistettua multaa. Lisäksi olet sekoittanut lisälannoitteeksi vähän sekaan käytettyjä kahvinpuruja. Asettelet tomaatit leivän päälle, jonka olet ostanut lähiruokaleipomosta, joka käyttää leivonnassaan ainesosinaan suoraan paikallisilta tuottajilta ostettuja raaka-aineita. Näin ollen tuottajat ovat saaneet isoilta jälleenmyyjiltä saatuihin korvauksiin verrattuna reilumman korvauksen raaka-aineistaan. Seudulla, jossa asut tuotetaan kyllä lihaa, mutta strateginen painopiste on kasviproteiineissa, kuten härkäpavuissa, joiden viljelemiseen tarvittava pinta-ala karjatalouteen nähden on huomattavasti pienempi. Ilmaston lämpeneminen on seudun ruoantuotannon kannalta ollut poikkeuksellisesti positiivinen asia, sillä alueella pystytään nykyisin kasvattamaan myös soijaa (Vrt. Yle 2020). Sen sijaan, että soija kiertäisi 95-prosenttisesti tuotantoeläimien kautta rehuna (Lihatiedotus 2018), se päätyy 95-prosenttisesti suoraan alueen väestön käyttöön. Tämä panostaminen kasvikunnan raaka-aineiden ja erityisesti kasviproteiinien tuottamiseen on johtanut siihen, että alue on ainakin teoriassa ruoantuotannoltaan omavarainen.
Aamupalan syömisen jälkeen poistut ovesta ja koska sinulla on jo vähän kiire, päädyt käyttämään bussin sijasta biokaasulla toimivaa jakamisautoa. Aikaisemmin autot ovat seisseet paikallaan 92 %, ja silloinkin kun autot ovat liikkuneet, on kyydissä ollut keskimäärin yksi tai kaksi ihmistä (Ellen MacArthur Foundation 2021). Auton on ostanut jakamistaloutta edistävä yhtiö, jonka ansiosta auton käyttöaste on kasvanut merkittävästi. Yrityksen kasvava käyttäjäkunta on mahdollistanut jakamisautojen lisäämisen ja niiden kustannusten pienentymisen, jolloin työmatka ei sinullekaan muodostu liian suureksi. Päätät vielä auttaa kaveriasi ja poimia hänet mukaan kyytiin matkan varrelta. Et omista autoa, pyörää tai muutakaan kulkupeliä, eikä myöskään kaupungissa asuvat tuttavasi – mutta kaikki näistä kulkupeleistä on helposti ja kohtuulliseen hintaan saatavilla. Kaupunki on halunnut tukea kestävästi ja terveellisesti liikkumista paikasta toiseen, joten kaupunkipyörät ovat kaikista maksullisista matkustusmuodoista edullisin (Nysse 2023).
”Aikaisemmin autot ovat seisseet paikallaan keskimäärin 92 % eliniästään, ja silloinkin kun autot ovat liikkuneet, on niissä kyydissä ollut keskimäärin yksi tai kaksi ihmistä. (Ellen MacArthur Foundation 2021)”
Ylipäätään koko omistamisen kulttuuri on täysin muuttunut. Sana ”kuluttaja” on pikkuhiljaa näivettynyt, sillä se muistuttaa entisaikojen maailmaa, jossa yritysten lineaaritaloudelliset ota-valmista-hävitä (take-make-dispose) -liiketoimintamallit ja vallitseva kulttuuri ohjasivat ihmisiä haalimaan loputtomiin omistukseensa asioita, joita heidän ei olisi tarvinnut omistaa tai joita he eivät ylipäätään olisi tarvinneet. Niiden käyttöajan päätyttyä hyödykkeisiin käytetty energia ja raaka-aineet hukattiin surutta hävittämällä hyödykkeet sekajätteinä polttamalla tai jättämällä lojumaan kymmeniksi vuosiksi tavaraa jo valmiiksi pursuavien kaappien perukoille. Sanan kuluttaja sijaan puhutaankin varsin luontevasti käyttäjästä. ”Käyttäjä” kuvaa sitä, kuinka jo aikaisemman elämän omaavat aineelliset ja aineettomat hyödykkeet tuottavat kulloinkin niiden sen hetkiselle käyttäjälle arvoa, ja kuinka ne antavat myös seuraavalle käyttäjälle tulevaisuudessa arvoa. (Vrt. esim. Stahel 2019, 26–37.)
On seesteinen kesäaamu, ja rullailette kaverinne kanssa työpaikalle tietä pitkin, joka on tehty kierrätetyistä tai uusiokäytetyistä materiaaleista ja teollisuuden tuottamista sivuvirroista. Esimerkiksi tien jakava kerros on rikastushiekkaa, joka on syntynyt alueen maataloudessa käytettävien lannoitteiden valmistukseen käytettävän apatiitin louhinnassa (Ks. esim. Yara 2022). Meluvallit taas on tehty revityistä autonrenkaista. Kaikki materiaalit tiehen ovat tulleet niin kutsutulta ekoteolliselta yritysalueelta, jossa yritykset vaihtavat keskenään toistensa sivuvirtoja käyttäen niitä raaka-aineenaan, valmistaakseen erilaisia kiertotalouden mukaisia tuotteita. Tällainen sivuvirtojen vaihtaminen tuo paitsi ympäristöhyötyjä vähentyneen neitseellisten raaka-aineiden käytön myötä, myös kilpailullista hyötyä, sillä raaka-aineita ei tarvitse ostaa niin paljoa, niiden toimitusvarmuus on parantunut eikä alueen yrityksille juurikaan synny jätettä, jonka hävittäminen maksaisi yrityksille. (Vrt. Jacobsen 2006; Chertow & Ehrenfeld 2012).
Kaupungin hallinto, jonka vastuulta sote-palvelut on aikaisemmin siirretty suurempien hallinnollisten alueiden hoidettavaksi, on löytänyt ekoteollisen yritysalueen kehittämisestä itselleen uuden merkittävän tehtävän (Sote-uudistus 2022), sillä kiertotalouteen keskittyneen ekoteollisen yritysalueen avulla myös alueellinen kiertotalous kehittyy. Kaupunki pyrkii aktiivisesti hankkimaan kansallisia ja kansainvälisiä kiertotalouden periaattein toimivia yrityksiä yritysalueelle, ja kilpailu niistä on kovaa. Kaupunki tukee ekoteollisen yritysalueen yritysten kehittymistä fasilitoimalla alueen yritysten välistä yhteistyötä järjestämällä yhteisiä kokouksia ja solmimalla langanpäitä yhteen, eli etsimällä yritysten erilaisiin haasteisiin ihmisiä, jotka osaavat ratkaista haasteita. Lisäksi kaupunki on luonut yritysalueen yrityksille voimakkaita kannustimia pysyä alueella myös tulevaisuudessa esimerkiksi rakentamalla yritysalueelle tuulivoimapuiston ja näin ollen kasvattaen alueen energiaomavaraisuutta. (Vrt. Tiensuu 2023.)
Pääsette työpaikallesi. Vaikka kyseessä onkin noin sadan henkilön organisaatio, sen tilat ovat silti melko pienet. Työpaikalla ei ole pysyviä omia työhuoneita, vaan voit varata sellaisen itsellesi tunniksi, päiväksi tai maksimissaan viikoksi kerrallaan. Organisaatiollasi on laaja etätyömahdollisuus, ja näin ollen se säästää tiloissa, jotka sillä on aikaisemmin kaksi kertaa suuremmat. 2020-luvun alun pandemia totutti organisaation työntekijät etätöihin, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Joskus työhuoneen vaihtuvuus ärsyttää sinua, mutta toisaalta yritys on käyttänyt viisaasti työtiloista säästetyt rahat työhyvinvoinnin ja työterveyshuollon parantamiseen. Säästetyistä tiloista on muunnettu asuinhuoneistoja, ja ne omalta osaltaan ovat auttaneet kasvupaineiden kanssa kipuilevan kaupungin asuintilojen puutteeseen. Toimistorakennusten huonekorkeus on usein asuintilojen huonekorkeutta korkeampi, joten toimistoista muokatuissa asuinhuoneistossa asuvat ihmiset saavat nauttia normaalia isomman tilan tunnusta.
Organisaatiosi käyttää kahden vuoden sopimuksella leasingpuhelimia, jotka nekin ovat jo kertaalleen käytetty, vaikka et sitä aktiivisesti ajattelekaan puhelimen tuntuessa kuin uudelta. Välissä ne ovat palautettu tehdasasetuksiin ja huollettu. Aikaisemman vajaa kahden vuoden käytön jälkeen puhelimet kestävät vielä keskimäärin vajaa kolme vuotta (CEO Today 2015). Puhelimet leasaava yritys tarjoaa sopimuksen päätteeksi uuden sopimuksen ja puhelimen, ja kierrättää vanhentuneet puhelimet yli 99-prosenttisesti. Kierrätyksessä vanhasta puhelimesta saadaan irti esimerkiksi terästä, kobolttia, lyijyä, kuparia ja alumiinia ja myös kultaa. Noin 20 000 puhelimen kierrättämisestä voidaan valmistaa vaikkapa kilon kultaharkko – vaikka toki todellisuudessa kierrätetyt metallit menevät pääosin uusien puhelimien valmistamiseen. (Vrt. esim. Elisa 2021.)
“Noin 20 000 puhelimen kierrättämisestä voidaan valmistaa vaikkapa kilon kultaharkko”
Työpäivän päätteeksi suuntaat kauppaan, jonne pääsee helposti julkisilla kulkuneuvoilla, sillä kaupan välittömään läheisyyteen on sijoitettu useamman bussilinjan yhteinen pysäkki. Noukit liukuovien vierestä itsellesi korin ja kaivat repustasi kasan tyhjiä kasseja ja pari tyhjää pulloa. Kauppa toimii samalla tavalla, kuin entisaikojen hedelmä- ja vihanneshyllyt. Tuotteet poimitaan isoista astioista ottimien avulla suoraan omiin pusseihin. Yhdeltä hyllyltä mukaan tarttuu leipä, toiselta kalaa, kolmannelta kananmunia ja niin edespäin. Appelsiinimehun ja nelosoluen saa hanasta suoraan omiin pulloihin. Tuotteilla on painoperusteiset kilohinnat. Kassalla tekoäly tunnistaa automaattisesti, mistä tuotteesta on kyse, punnitsee tuotteen painon ja laskee sille hinnan. Tuotteiden kuluttajatekstit löytyvät hyllyiltä, ja toisaalta myös kassalta saatavan sähköisen kuitin avulla pääsee käsiksi niihin. Kuluttajateksteihin lukeutuu myös kuvaus tuotteen ympäristövaikutuksista, kuten hiilidioksidipäästöjen määrästä ja siitä, minkälainen tuotteen tuotantoketju on ollut.
Kauppareissun jälkeen on aika palata kotiin. Illan ohjelmassa on vielä taloyhtiön järjestämä korjaamiskahvila (repair café) – sosiaalinen tapahtuma, jossa pääsee tutustumaan naapureihinsa ja tuomaan kunnostettavaksi erilaisia viallisia tai rikkinäisiä hyödykkeitä korjaamiseen erikoistuneelle taloyhtiön jäsenelle. (Vrt. esim. Marchesi & Tweed 2021.) Tapahtuma järjestetään taloyhtiön tiloissa, jossa on myös lainattavaksi erilaisia taloyhtiön omistamia hyödykkeitä, kuten imuri, tekstiilipesuri ja sähkögrilli. Päätätkin siis päättää iltasi lainaamalla grillin ja valmistamalla kunnon herkkuillallisen. Onneksi muistit laittaa jääkaappiin kaupasta ostamasi litran oluen, sillä se taitaa maistua esteettisen ja vehreän kaupunkinäköalan omaavalla taloyhtiön grilliparvekkeella tänä iltana aivan erityisen hyvältä.
Ratkaisut ovat jo saatavilla
Albert Einsteinin sanoin, mielikuvitus on kaikki kaikessa. Kaikki tekstissä käytetyt esimerkit ovat kuitenkin kaikki jo tätä päivää, mutta useimmat näistä esimerkeistä eivät ole vielä laajassa käytössä yhteiskunnassamme. Aidosti kiertotaloudellisen yhteiskunnan saavuttamisessa kysymys on ennen kaikkea siitä, miten ihmiset - siis kansalaisyhteiskunta, yritykset, julkinen sektori ja kolmannen sektorin organisaatiot kykenevät ottamaan käyttöön kiertotalouden innovaatioita ja toisaalta valtavirtaistamaan niitä laajemmin yhteiskuntaamme.
Muutos kiertotaloudelliseen yhteiskuntaan on radikaali. Muutos vaatii ainakin kolmea isoa asiaa. Ensinnäkin saavuttaaksemme kiertotalousyhteiskunnan tarvitsemme edistyksellisiä teknisiä innovaatioita, kuten uusia ympäristöystävällisiä kierrätettäviä materiaaleja tai parempia kierrätystekniikoita. Toiseksi tarvitsemme sosiaalisia innovaatioita – kuten uudenlaisia tapoja tehdä liiketoimintaa. Tällaisia tapoja tehdä liiketoimintaa ovat esimerkiksi jakamistaloutta edustavat yritykset, tuote palveluna tai laaja dematerialisointi (replacing hardware with software, ks. esim. Geissdoerfer et al. 2020, 7).
Kolmanneksi ja kaikkein tärkeimpänä muutoksen ajurina on se, että teknisten ja sosiaalisten innovaatioiden valtavirtaistamiseksi tarvitsemme todella valtavaa kulttuurista muutosta. Suhtautumisemme kaikkeen materiaaliin ja energiaan tulee muuttua. Materiaali ja energia, mitä vuorollamme käytämme, tulee ymmärtää niukkana luonnonvarana. Esimerkiksi meillä suomalaisilla on melkoisen paljon petrattavaa tässä suhteessa: suomalaisten ylikulutuspäivä on maaliskuun lopulla (WWF 2023). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suomalaisten elintavoilla 8 miljardin ihmisen elämistä varten neljä maapalloa. Meidän tulee mielenmaiseman osaltamme palata muutamia vuosikymmeniä taaksepäin ja omaksua sama mentaliteetti, kuin isovanhemmillamme. Lopulta muutos kiteytyy tekemäni tutkimuksen alla olevaan haastattelusitaattiin:
”…itsessään kiertotalous ilmiönä, niin eihän me mistään uusista asioista puhuta, että voisi jopa sanoa, että vaikkapa meidän isovanhempamme ovat olleet paljon enemmän kiertotalousihmisiä kuin me, että kun ajatellaan sitä, että miten historiassa on ollut tapana käyttää materiaaleja arvostaen, vaatteiden parsimisesta aina kaikkiin päivittäistavaroihin ja muihin, että kuinka niitä on varjeltu ja pidetty ja vaalittu.”
Lähteet:
BMUV. (2020). Act Reorganising the Law on Closed Cycle Management and Waste (Gesetz zur Neuordnung des Kreislaufwirtschafts- und Abfallrechts). The Federal Ministry for the Environment, Nature Conservation, Nuclear Safety and Consumer Protection (BMUV): Bonn, Germany. Löydettävissä osoitteesta https://www.bmuv.de/GE164.
CEO Today. (2015). How to extend the lifespan of your smartphone? https://www.ceotodaymagazine.com/2018/02/how-to-extend-the-lifespan-of-your-smartphone/
Chertow, M. & Ehrenfeld, J. (2012). Organizing Self-Organizing Systems. Journal of industrial ecology 16.1: 13–27. Web.
Desai, A. & Mital, A. (2021) Sustainable Product Design and Development. Ensimmäinen painos. Boca Raton, FL: CRC Press, 2021. Print.
ECO3. (2022). https://eco3.fi/en/.
Elisa. (2021). Kännykän kierrättäminen on ympäristöteko. Löydettävissä osoitteesta https://elisa.fi/ideat/kannykan-kierrattaminen-on-ymparistoteko/
Ellen MacArthur Foundation. (2015). SUN, and McKinsey Center for Business and Environment, Growth within: a circular economy vision for a competitive Europe.
Geissdoerfer, M., Pieroni, M., Pigosso, D., & Soufani, K. (2020). Circular Business Models: A Review. Journal of cleaner production 277 (2020): 123741–. Web.
Georegescu-Roegen, Nicholas. (1971). The Entropy Low and the Economic Process. Cambridge Mass. Harward University Press.
Jacobsen, N. (2006). Industrial Symbiosis in Kalundborg, Denmark: A Quantitative Assessment of Economic and Environmental Aspects. Journal of Industrial Ecology, 10(1-2), 239–255. https://doi.org/10.1162/108819806775545411
Lihatiedotus. (2018). Rehut ja vesi. Löydettävissä osoitteesta https://www.lihatiedotus.fi/tilalta-kauppaan/alkutuotanto/elainten-olot-tiloilla/rehut-ja-vesi.html
Marchesi, Marianna, and Chris Tweed. Social Innovation for a Circular Economy in Social Housing. Sustainable cities and society 71 (2021): 102925–. Web.
Nysse. (2023). Kaupunkipyörät. Löydettävissä osoitteesta https://www.nysse.fi/kaupunkipyorat.html.
Pirkanmaan Jätehuolto. (2021). Biolaitos. Löydettävissä osoitteesta https://pjhoy.fi/palvelut/bio/biolaitos/
Projektiuutiset. (2018). Ratinan kauppakeskus. Löydettävissä osoitteesta https://www.projektiuutiset.fi/ratinan-kauppakeskus/
Roberts, H., Milios, L., Mont, O., & Dalhammar, C. (2023). Product Destruction: Exploring Unsustainable Production-Consumption Systems and Appropriate Policy Responses. Sustainable production and consumption 35 (2023): 300–312. Web.
Sote-uudistus. (2022). Kustannusten ja tulojen siirto kunnista. Löydettävissä osoitteesta https://soteuudistus.fi/kustannusten-ja-tulojen-siirto-kunnista.
Stahel, W. (2019). The Circular Economy: a User’s Guide. London: Routledge. Print.
Tekijälehti. (2022). Pikamuoti jääköön pois muodista. Julkaistu 12.9.2022. Löydettävissä osoitteesta https://tekijalehti.fi/2022/09/12/pikamuoti-jaakoon-pois-muodista/
Tiensuu, Akseli. (2023). Kiertotalouspuiston metahallinta: Nokian ECO3. Löydettävissä osoitteesta https://trepo.tuni.fi/handle/10024/146080.
UNECE. (2018). Fashion is an environmental and social emergency, but can also drive progress towards the Sustainable Development Goals. Löydettävissä osoitteesta https://unece.org/forestry/news/fashion-environmental-and-social-emergency-can-also-drive-progress-towards.
Yara. (2022). Ympäristö. Löydettävissä osoitteesta https://www.yara.fi/tietoa-yarasta/yara-suomi/toimipaikat/siilinjarvi/ymparisto/
Yle. (2020). Kotimainen soija voi pian olla arkipäivää, vaikka viljelyn piti olla Suomessa mahdotonta – voidaanko tuontisoijalle heittää hyvästit? Julkaistu 30.8.2020. Löydettävissä osoitteesta https://yle.fi/a/3-11510270
WWF. (2023). Suomalaisten ylikulutuspäivä jo maaliskuussa. Löydettävissä osoitteesta https://wwf.fi/uhat/ylikulutus/.
