Yksi yleisimmistä vastuullisuuteen liittyvistä väitteistä kuuluu suunnilleen näin:

”Vastuullisuus on hyvä asia, mutta se maksaa liikaa.”

Monessa yrityksessä vastuullisuus nähdään edelleen kustannuseränä, joka syö katetta, lisää hallinnollista työtä ja hidastaa liiketoimintaa. Ajatus ei ole täysin perusteeton. Vastuullisuustyö vaatii usein investointeja, uusia toimintatapoja, mittaamista, raportointia ja joskus myös vaikeita päätöksiä. Siksi on ymmärrettävää, että erityisesti pienissä yrityksissä kysytään, onko vastuullisuus todella kannattavaa. Kysymys on kuitenkin usein asetettu väärin. Todellisuudessa kyse ei yleensä ole siitä, syökö vastuullisuus kannattavuutta vai ei. Olennaisempi kysymys on, toteutetaanko vastuullisuutta tavalla, joka tuottaa yritykselle arvoa vai pelkästään kustannuksia.

Vastuullisuus on noussut viime vuosina yhdeksi yritysmaailman tärkeimmistä puheenaiheista. Asiakkaat, työntekijät, sijoittajat ja muut sidosryhmät odottavat yrityksiltä yhä enemmän konkreettisia tekoja ympäristön, ihmisten ja hyvän hallintotavan eteen. Silti monessa erityisesti pienessä ja keskisuuressa yrityksessä vastuullisuus päätyy usein markkinointi-, viestintä- tai HR-osaston hoidettavaksi muiden tehtävien ohella.

Ratkaisu voi tuntua käytännölliseltä, mutta siihen liittyy merkittäviä riskejä. Kun vastuullisuus nähdään ensisijaisesti viestinnällisenä teemana eikä liiketoiminnan strategisena osa-alueena, jää työ helposti pintapuoliseksi ja pahimmillaan altistaa yrityksen viherpesusyytöksille.

Lähes jokaisella yrityksellä on tänä päivänä määritellyt arvot. Ne löytyvät verkkosivuilta, vuosikertomuksista ja rekrytointi-ilmoituksista, usein näyttävästi muotoiltuina ja huolellisesti viestittyinä. Yritykset rakastavat levitellä viestinnässään sanoja kuten vastuullisuus, rohkeus ja asiakaslähtöisyys, mutta tarkastellessa arkea ja toimintaa, eivät nämä yritykselle “tärkeät” arvot juurikaan näy.

Arvojen ja käytännön välinen kuilu ei ole pelkästään viestinnällinen ongelma, vaan se kertoo syvemmästä johtamisen ja kulttuurin haasteesta. Kun arvot jäävät sanahelinäksi, ne eivät ainoastaan menetä merkitystään, vaan voivat kääntyä yritystä itseään vastaan. Mitä yrityksen arvot oikeasti tarkoittavat, miksi niitä viestitään ja miksi ne niin usein jäävät irrallisiksi todellisuudesta?

Elämme aikaa, jossa huijaaminen ei ole poikkeus vaan järjestelmä: algoritmit vahvistavat valheita, tekoäly monistaa uskottavuutta ja raha liikkuu nopeammin kuin vastuu. Sosiaalinen media, kryptotalous ja informaatioylikuorma ovat luoneet ympäristön, jossa todellisuus hämärtyy ja hyväksikäytöstä on tullut skaalautuvaa. Tämä on aikakausi, jossa epäluottamus ei synny sattumalta, vaan suunnitellaan. Valkoisten talon Kryptovaluuttapumppauksista Kokkolan romanssihuijauksiin ja Venäjän trollitehtaisiin, maailma tuntuu nykyään olevan täynnä erilaisia huijareita ja vilpillisiä vaikuttajia. Tässä kirjoituksessa siis pohditaankin, elämmekö kusetusten kulta-aikaa?