Yritysvastuun vuosi 2025

Mitä tapahtui ja mitä tulevaisuudessa on luvassa?

Vuosi 2025 ravisteli yritysvastuun pelikenttää: EU kiristi ja samanaikaisesti kevensi vaatimuksiaan, ilmastopolitiikka otti ison askeleen kohti vuotta 2040, ja geopoliittinen epävarmuus pakotti yritykset miettimään resilienssiä ihan uudella tavalla. Sääntelyssä puhuttiin ennen kaikkea Omnibus‑paketista, mutta otsikoihin nousivat myös Green Claims, VSME, EUDR:n viivästys ja CBAMin siirtyminen kohti täysimittaista toimeenpanoa. Samaan aikaan sijoittajamarkkinoille syntyi entistä vahvempi globaali viitekehys ISSB:n IFRS S1–S2 ‑standardien etenemisen myötä.

Vuosi 2025 yritysvastuun silmin

Vuosi 2025 alkoi Davosissa teemalla Rebuilding Trust, joka kiteytti yrityksille tärkeän viestin: geopoliittinen pirstaloituminen, protektionismin nousu ja teknologinen kilpailu tekevät yhteistyöstä entistä vaikeampaa mutta myös entistä välttämättömämpää. Tämä heijastui suoraan yritysvastuun prioriteetteihin, kun toimitusketjujen riskit, kyberturva ja maineenhallinta kytkeytyivät kiinteämmin strategiaan.

Helmikuussa komissio julkaisi Omnibus I ‑paketin, jonka tarkoitus oli karsia päällekkäisyyksiä ja keventää sekä CSRD‑raportointia että CSDDD‑huolellisuusvelvoitteita. Poliittisen käsittelyn myötä linja vielä tiukkeni: vuoden loppuun mennessä parlamentti ja neuvosto päätyivät voimakkaaseen rajaukseen, jossa CSRD:n soveltamisala sidottiin pääsääntöisesti yrityksiin, joilla on yli 1 000 työntekijää ja vähintään 450 miljoonan euron liikevaihto, samalla kun CSDDD:n kynnys nostettiin hyvin korkeaksi ja ilmastonsiirtymäsuunnitelman pakollisuus poistui. Aikataulut myös liukuivat: laajemmat CSRD‑raportoinnit alkavat EU‑yhtiöillä tilikausista 2027 ja EU:n ulkopuolisilla emoyhtiöillä 2028, kun taas CSDDD:n soveltaminen siirtyi heinäkuuhun 2029 ja raportointivuosiin 2030 alkaen.

Keväällä ja alkukesästä globaali raportointikehikko vahvistui. IFRS‑säätiö julkaisi kesäkuussa ensimmäiset 17 maaraporttia ISSB‑standardien käyttöönotosta: 36 lainkäyttöalueella standardit oli otettu käyttöön tai niiden käyttöönottoa viimeisteltiin, mikä vauhditti S1–S2‑viitekehyksen yleistymistä sijoittajien ja listayhtiöiden keskuudessa. Tämä loi yrityksille selkeämmät askelmerkit ilmasto‑ ja kestävyysriskien raportointiin myös EU:n ulkopuolella.

Samaan aikaan EU:ssa koottiin kokemuksia ensimmäisestä CSRD‑raportointiaallosta. Suomessa julkaistiin keväällä analyysit ensimmäisistä raporteista: havaittiin, että kaksinkertainen olennaisuusarvio on käytännössä läpileikkaava perusta ja että vaiheistuksia hyödynnetään laajasti laadun varmistamiseksi tulevina vuosina. Nämä havainnot ruokkivat EU‑tason yksinkertaistamistyötä.

Kesäkuun–heinäkuun taitteessa Green Claims ‑direktiivin neuvottelut ajautuivat ristiriitoihin micro‑yritysten kohtelusta. Kolmikantaneuvottelun kesäkuun 23. päivän istunto peruttiin, ja hetken vaikutti siltä, että komissio vetäisi esityksen. Myöhemmin komissio tarkensi, ettei muodollista vetämistä ole tehty, mutta hanke jäi käytännössä tauolle. Tämä nosti yritysten agendalle nykyisen ECGT‑direktiivin ja kansallisen kuluttajansuojalinjauksen tiukentuvan soveltamisen, etenkin ilmasto‑ ja kompensaatioväitteissä.

Heinäkuussa EFRAG julkaisi 60 päivän kuulemiskierrokselle laajasti yksinkertaistetut ESRS‑luonnokset, joissa pakollisten datapisteiden määrää leikattiin rajusti ja kaksinkertaisen olennaisuuden läpivientiä selkeytettiin. Samana päivänä komissio antoi suosituksen pk‑yritysten vapaaehtoisesta VSME‑raportointistandardista helpottamaan toimitusketjujen tietopyyntöjä. Vuoden lopussa EFRAG luovutti komissiolle teknisen neuvon esitysten viimeistellystä versiosta, mikä valmistelee tietä uuden delegoidun säädöksen hyväksymiselle.

Syksy toi lisää käänteitä. CBAM siirtyi kohti lopullista toimeenpanoa vuodelle 2026, ja joulukuussa komissio julkaisi paketin, joka sisälsi muun muassa päästöjen laskentaa ja todentamista sekä maksujärjestelmää koskevia täytäntöönpanosääntöjä. Tavoitteena on varmistaa tasapuolinen päästöhinta tuontituotteille ja samalla keventää hallinnollista taakkaa pienimmiltä toimijoilta.

Loppuvuosi huipentui kahteen suureen ilmasto‑ ja vastuullisuusratkaisuun. Ensiksi EU:n ilmastolakia päivitettiin: parlamentti ja neuvosto sopivat 90 prosentin nettopäästövähennystavoitteesta vuodelle 2040, mahdollistivat rajatun kansainvälisten hiilikrediittien käytön ja siirsivät rakennusten ja tieliikenteen ETS2:n aloitusta vuodella eteenpäin. Tällä pyritään luomaan ennakoitava polku kohti 2050‑tavoitetta sekä turvaamaan kilpailukyky ja energian kohtuuhintaisuus siirtymässä.

Toiseksi EUDR:n voimaantuloa lykättiin vielä vuodella: soveltaminen siirtyi useimmille toimijoille 30.12.2026 saakka, ja pienille ja mikro‑toimijoille lisättiin kuuden kuukauden lisäaika. Samalla velvoitteita kevennettiin ketjun loppupään toimijoille ja poistettiin painotuotteita sääntelyn piiristä. Tarkoitus on auttaa tietojärjestelmien ja prosessien valmistumista ilman, että metsäkadon torjunnan perimmäinen tavoite vesittyy.

Mitä tulevaisuudessa on luvassa?

Vuoden 2026 alkupuolella CBAM siirtyy lopulliseen järjestelmään, jossa tuontituotteiden upotetut päästöt on mitattava ja niistä on ostettava CBAM‑sertifikaatteja. Komissio valmistelee lisäksi alueellisia täsmennyksiä ja mahdollisia laajennuksia niin, että kattavuus voi kasvaa vuoden 2028 aikana myös laajempiin jalosteisiin. Tulkinta‑ ja verifikaatiorakenteita päivitetään, jotta sääntely pysyy käytännöllisenä sekä vaikuttavana.

CSRD‑rintamalla yritykset voivat odottaa kahta isoa asiaa. Ensinnäkin EFRAGin yksinkertaistetut ESRS‑standardit etenevät komission käsittelyyn, ja tavoitteena on uusi delegoitu asetus, joka keventää raportointia ilman, että päätiedot katoavat. Toiseksi Omnibus I:n myötä soveltamisala on kapeampi, mutta arvoverkkojen tietopyyntöihin tulee katto: suuryritykset eivät voi vaatia pk‑toimittajilta enempää kuin VSME‑viitekehys edellyttää. Tämä lisää raportointityön ennakoitavuutta ja auttaa pk‑toimijoita pysymään mukana asiakkaidensa vaatimuksissa.

Green Claimsin kohtalo on vielä auki, mutta viesti ei ole: vaikka lex specialis on jäissä, elokuussa 2026 sovellettava ECGT kieltää yleisluontoiset ympäristöväitteet ja heikosti todennetut ilmastoneutraalius‑merkinnät. Käytännössä se tarkoittaa, että väittämien todennettavuus, kolmannen osapuolen arvioinnit ja läpinäkyvä kompensaatioviestintä ovat pian arkea – vaikka Green Claims ‑direktiivi etenisi myöhemmin uudella mandaatilla.

Ilmastopolitiikassa katse siirtyy 2040‑tavoitteen toimeenpanoon. Uusi välietappi lukitsee investointisignaalin teollisuudelle ja energiajärjestelmälle, ja komissio tuo jatkossa esityksiä, joilla 90 prosentin vähennys polutetaan kustannustehokkaasti sektoreittain. Samalla ETS2:n aloitus vuonna 2028 antaa jäsenmaille lisäaikaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kilpailukyvyn varmistamiseen.

Kansainvälisesti ISSB:n S1–S2 saavat lisää jalansijaa. IFRS‑säätiön kesäkuun päivityksen perusteella useat talousalueet ovat päättäneet täydestä tai osittaisesta käyttöönotosta, ja valvontaviranomaisten tuki takaa sijoittajille vertailukelpoisemman datan. EU‑raportoinnin ja ISSB:n yhteensovittaminen helpottuu, kun EFRAG on rakentanut luonnoksiin selkeämpiä yhteensopivuusviittauksia.

EUDR:n uusi aikataulu on nyt tosiasia: suurten toimijoiden tulee varautua vuoden 2026 loppuun, pk‑toimijoiden puolestaan kesään 2027. Organisaatioille tämä merkitsee geolokaatio‑, due diligence‑ ja TRACES‑kyvykkyyksien rakentamista vaiheittain, hyödyntäen samalla kevennyksiä ketjun loppupäässä.

Yhteenveto

Vuosi 2025 oli käännekohta, jossa EU:n vastuullisuussääntelyä leikattiin ja tarkennettiin mutta samalla tehtiin tilaa sille, että yritysvastuu pysyy strategisena ydinasiana. Omnibus rajasi velvoitteita ja selkeytti aikatauluja, EFRAG kevensi ESRS:iä ja VSME toi pk‑yrityksille yhteisen kielen. Green Claims pysähtyi, mutta väitepelaaminen tiukentuu joka tapauksessa ECGT:n myötä. EU:n 2040‑ilmastotavoite asettaa selkeän maalin, CBAM siirtyy täyteen voimaan ja EUDR sai lisäaikaa mutta ei peruutusvaihdetta. Kansainvälisesti ISSB vahvistaa globaalia peruslinjaa. Yhteinen nimittäjä on selvä: läpinäkyvyys, todennettavuus ja strateginen resilienssi eivät ole enää valinnaisia, vaan kilpailukyvyn perusedellytyksiä vuosina 2026–2030.

Lähteet

EFRAG (2025a) Exposure Draft: ESRS Simplification and VSME Standard. European Financial Reporting Advisory Group.

EFRAG (2025b) Technical Advice on Simplified ESRS Drafts. European Financial Reporting Advisory Group.

European Commission (2025a) Carbon Border Adjustment Mechanism (CBAM) Implementation Rules.

European Commission (2025b) EU Climate Law Revision – 2040 Target Agreement.

European Commission (2025c) EU Deforestation Regulation (EUDR) Implementation Timeline.

European Commission (2025d) Green Claims Directive – Trilogues Update.

European Commission (2025e) Omnibus I Package – Amendments to CSRD and CSDDD.

IFRS Foundation (2025) ISSB Standards Adoption Update – IFRS S1 and S2.

PwC Finland (2025) First Wave of CSRD Reports in Finland – Analysis.

World Economic Forum (2025) Annual Meeting 2025 – Rebuilding Trust.

Justus Rikka

Luova johtaja, Johtava asiantuntija

Valveres Oy

justus.rikka@valveres.fi

Edellinen
Edellinen

Ei päätöstä on jo päätös

Seuraava
Seuraava

Miten yritysvastuu näkyy arjessa?