Re-Bound:
Kun kiertotalous kääntyy itseään vastaan
Kiertotaloushankkeet eivät aina johda niissä kaavailtuihin hyötyihin -taustalla voi olla pirullinen ilmiö
Tämän blogitekstin idea on avata, mitä tarkoittaa kiertotalouden rebound-ilmiö, ja miksi se voi koitua kohtalokkaaksi yhteiskunnan, kaupunginhallinnon, yrityksen tai yksittäisen ihmisen ekologiseen kestävyyteen tähtäävissä projekteissa, varsinkin mikäli kestävää kehitystä ei lähestytä tarpeeksi systemaattisesti.
Blogin kirjoittaja on kiertotaloutta Tampereen yliopistolla tutkivat Akseli Tiensuu.
Mikä on Kiertotalouden Re-bound ilmiö?
Edellisessä blogissani avasin, että kiertotalous tarkoittaa yksinkertaistettuna niitä kaikkia keinoja, joilla ”a) vähennetään kaiken materiaalin ja energian kulutusta ja b) saadaan materiaali ja energia pysymään taloudellisessa kierrossa, eli käytössä mahdollisimman pitkään”, tuottaen mahdollisimman korkeaa arvoa. Materiaalin ja energian arvo saadaan pysymään korkealla kiertotalouteen perustuvassa järjestelmässä esimerkiksi uudelleenkäyttämisen, korjaamisen ja kierrättämisen avulla. Intuitiivisesti ajatellen kiertotalous minimoi talousjärjestelmämme vuoksi ympäristölle syntyviä haittoja. Raaka-aineiden louhiminen, tuottaminen ja prosessointi vievät sekä materiaaleja että vievät energiaa, ja ovat siten haitaksi ympäristölle. Vastaavasti intuitiivisesti ajatellen tuotteiden uudelleenkäyttäminen, korjaaminen ja kierrättäminen säästävät luonnonvaroja ja siten kiertotalous tuottaa vähemmän ympäristöhaittoja (Zink & Geyer 2017, 594).
“rebound-ilmiö vähentää kiertotaloudellisen kuluttamisen tai tuotannon tuomia arvioituja ympäristöhyötyjä – tai jopa kääntää ne ympäristöhaitoiksi”
Aina intuitio ei kuitenkaan osu oikeaan. Kiertotalouden rebound-ilmiö vähentää kiertotaloudellisen kuluttamisen tai tuotannon tuomia arvioituja ympäristöhyötyjä – tai jopa kääntää ne ympäristöhaitoiksi, esimerkiksi lisäämällä kokonaistuotantoa ja siten myös luonnonvarojen käyttöä (Zink & Geyer 2017, 593). Erään arvion mukaan rebound-ilmiö vie energiatehokkuutta parantavien innovaatioiden hyödyistä keskimäärin yli 50 % (Brockway ym. 2021). Sitran (2023) yksinkertaisen määritelmän mukaisesti rebound-ilmiö on ”tilanne, jossa jonkin ongelman ratkaisu vähentää siitä saatavia hyötyjä tai pahentaa itse ongelmaa. Esimerkiksi auton vaihtaminen uudempaan ja vähemmän polttoainetta kuluttavaan voi lisätä ajamista”. Aiheesta on kirjoitettu jonkin verran, mutta ei paljoakaan, myös uutismedioissa (Katso esimerkiksi Tutkimus paljasti energiaa säästävän teknologian paradoksin: Se voi johtaa energian kulutuksen kasvuun - Tekniikan Maailma 2021).
“Yksi kierrätetty muovipussi ei korvaa yhtä neitseellisistä raaka-aineista valmistettua muovipussia – sen sijaan on aivan mahdollista, että kierrätetyt muovipussit suoraan lisäävät muovipussien kuluttamista”
Avain kiertotalouden rebound-ilmiön ymmärtämiseen on tuotekorvaaminen (product displacement). Tuotekorvaaminen tarkoittaa sitä, että jokin uusi tuote syrjäyttää aikaisemmin vallalla olleen tuotteen, kuten esimerkiksi aikoinaan muovipussi syrjäytti heikosti kestävän paperikassin. Kiertotaloudessa tuotekorvaaminen tarkoittaa sitä, että kiertotalouden periaatteiden mukaiset, kuten kierrätetyistä materiaaleista tuotetut tuotteet syrjäyttävät neitseellisistä raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Kiteyttäen voidaan sanoa, että kiertotalous on ympäristön kannalta niin potentiaalinen konsepti juuri siksi, että sen avulla voitaisiin korvata neitseellisiä raaka-aineita, vähentää siten luonnonvarojen käyttöä ja lopulta lopettaa ylikuluttaminen. Tuotekorvaaminen ei kuitenkaan juuri koskaan tapahdu 1:1 periaatteella (Zink ym. 2016). Yksi kierrätetty muovipussi ei korvaa yhtä neitseellisistä raaka-aineista valmistettua muovipussia – sen sijaan on aivan mahdollista, että kierrätetyt muovipussit suoraan lisäävät muovipussien kuluttamista niin suurella määrällä kuin kierrätettyjen pussien tuotantoeräkin on. Sille miksi näin on, voidaan esittää kolme syytä, jotka esittelen seuraavaksi.
1) Kiertotaloudelliset tuotteet tai palvelut eivät korvaa neitseellisistä materiaaleista valmistettuja tuotteita
Joskus syntyy tilanteita, joissa kiertotaloudelliset tuotteet eivät korvaakaan neitseellisistä materiaaleista syntyneitä tuotteita, vaan ainoastaan lisäävät niiden kokonaiskulutusta – ja siten myös tuotantoa, johtaen vain aikaisempaa tilannetta suurempiin ympäristöhaittoihin. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että kiertotaloudelliset tuotteet joissain tapauksissa eivät vastaa kuluttajien laatuodotuksia. (Zink & Geyer 2017, 597–598.) Esimerkiksi muovit, tekstiilikuidut ja kartongit menettävät kierrätyskertojen myötä laatuansa, mikä puolestaan heikentää niiden kestoa ja uudelleenkäyttömahdollisuuksia. Esimerkiksi muovipussien tapauksessa kuluttajat voivat kokea kierrätettyjen muovipussien olevan huonompia kestonsa vuoksi kuin neitseellisistä materiaaleista valmistetut. Tällaisessa tilanteessa kierrätetyt muovipussit jäävät kassoille käyttämättömäksi ja ennen pitkää markkina palautuu neitseellisistä raaka-aineista valmistettujen muovipussien valtaamaksi.
Samankaltainen tilanne voi liittyä myös palveluihin. Oman elämäni kannalta hyvä esimerkki on Tampereen kaupungin hallinnoima kaupunkipyöräjärjestelmä, jonka suuri fani olen. Tavaroiden yhteisomistajuus on yksi kiertotalouden sisartermi. Yhteisomistajuus teoriassa vähentää tarvetta tuottaa niin paljoa erilaisia tuotteita. Sen sijaan, että omistaisin oman pyörän, voin käyttää kaupunkipyörää. Jos taas 1000 kaupunkilaista käyttäisi 100 kaupunkipyörää oman pyörän omistamisen sijaan, niin materiaalinen kulutus olisi yksinkertaisella laskukaavalla 900 pyörää vähemmän. Paitsi että. Sen lisäksi, että käytän kaupunkipyörää, omistan myös oman pyörän. Kaupunkipyörä ei ole tuotteena korvannut oman pyöräni käyttöä, sillä käytän molempia. Tässä esimerkissä siis ilman käyttämääni kaupunkipyöräjärjestelmää henkilökohtainen materiaalinen kokonaiskulutukseni olisi pienempi. Tämä esimerkki on kapeanäköinen yhden tilanteen kattava esimerkki. Kokonaisvaikutuksiltaan uskon kaupunkipyöräjärjestelmän olevan ympäristön kannalta edullinen, sillä kaupunkipyörällä korvataan omalla pyörällä tehtyjen matkojen lisäksi automatkoja, bussimatkoja ja julkisen terveydenhuollon vihaamia sähköpotkulautamatkoja. Siitä huolimatta esimerkki on varsin tehokas osoitus siitä, että kiertotaloudellinen innovaatio ei juuri koskaan korvaa 1:1 periaatteella aikaisempaa ratkaisua.
Kuva Tampereen kaupunkipyöräparkista, Akseli Tiensuu
2) Halvat kiertotaloudelliset tuotteet tai palvelut johtavat kokonaiskulutuksen kasvuun
Rebound-ilmiö on mahdollinen myös siinä tapauksessa, vaikka kiertotaloudelliset tuotteet kilpailisivat neitseellisistä raaka-aineista valmistettujen tuotteiden kanssa. Kuvittele tilanne, jossa kiertotaloudellista tuotetta myydään neitseellisistä materiaaleista valmistettua tuotetta halvemmalla, jolloin usein valitaan edullisempi tuote – eli kiertotaloudellinen tuote. Tähän asti kaikki menee hyvin, kunnes taloustieteen perusperiaatteet astuvat kehiin. Substituutin, eli tässä tapauksessa kiertotaloudellisen tuotteen halvempi hinta ja kasvanut neitseellisten ja kiertotaloudellisten tuotteiden kokonaistarjonta ohjaa kilpailuilla markkinoilla myös neitseellisten tuotteiden hinnan laskemiseen. Tämä hinnan laskeminen johtaa niin sanottuun tulovaikutukseen. Tulovaikutus tarkoittaa sitä, että kuluttajat ovat tässä tapauksessa suhteellisesti varakkaampia, mikä taas puolestaan johtaa tämän hyödykkeen kasvavaan kulutukseen. (Zink & Geyer 2017, 598.)
Helpoin konkreettinen esimerkki tulovaikutuksesta on kirpputori: kirpputoreilla myydään käytettyjä vaatteita, mikä itsessään pienentää kuluttajan vaatteiden kulutuksen hiilijalanjälkeä. Halvat kirpputorihinnat kannustavat kuitenkin kuluttajaa ostamaan useammin vaatteita, jolloin kokonaishiilijalanjälki saattaa kuluttajan osalta muodostua aikaisempaa suuremmaksi. Lisäksi tässä tapauksessa rebound-ilmiötä kasvattaa se, että esimerkiksi UFF:n tai Fidan kaltaisissa liiketoimintamalleissa secondhand vaatteetkin on pestävä, pakattava, silitettävä ja siirrettävä toistaiseksi fossiilisilla polttoaineilla kulkevilla kuorma-autoilla paikasta toiseen.
3) Kiertotaloudellisten tuotteiden ja palveluiden tuotanto aiheuttaa ketjureaktion
Vaikka uusi kiertotaloudellinen innovaatio onnistuisi ihmeen kaupalla korvaamaan 1:1 periaatteella aikaisemman ympäristölle haitallisemman vaihtoehdon, voidaan silti harmiksemme todeta rebound-ilmiön laittavan vähintäänkin varpaansa oven väliin. Otetaan esimerkiksi taas kerran kaupunkipyöräjärjestelmä, jonka fani toistan edelleen olevani. Kuvitellaan, että kaupunkipyörät ovat korvanneet täysin omat pyörät. Materiaalinen kokonaiskulutus on siis eittämättä vähentynyt, mikä jollakin aikavälillä johtaa polkupyörien tuotannon vähentymiseen – eli ympäristöhyötyihin. Kattava kaupunkipyöräjärjestelmä aiheuttaa kuitenkin ketjureaktion: kaupunkipyöräjärjestelmälle on tullut rakentaa kokonaan omat niille suunnitellut pyöräparkit. Sen lisäksi niille täytyy olla kattava huoltoverkosto, joka sisältää esimerkiksi pakettiautot, joilla kuljettaa huollon tarpeessa olevia pyöriä. Sen lisäksi on ollut olennaista kehittää pätevä mobiiliapplikaatio, jonka käyttö lisää kännykän käyttöä sekä mobiilidatan kulutusta ja siten aiheuttaa kuormitusta ympäristölle lisääntyneen sähköntuotannon tarpeen vuoksi. (Vrt. Zink & Geyer 2017, 599.) Uudet ratkaisut vaativat siis ratkaisua tukevaa infrastruktuuria, jolla silläkin on oma huomioon otettava elinkaarensa.
Mitä sitte? Kiertotalouden rebound-ilmiön relevanssi
Arvoisa lukija, kehotan ottamaan tästä blogista ainakin kaksi oppia talteen:
1) Kiertotalouden rebound-ilmiö syö kiertotaloudesta syntyviä ympäristöhyötyjä. Ympäristöhyötyjen maksimoimiseksi olennaista on, kuinka hyvä tuotekorvaaja uusi kiertotaloudellinen tuote tai palvelu on. Pystyykö se todella syrjäyttämään markkinoilla ympäristölle haitallisemman tuotteen asemaa? Miksi kyllä ja miksi ei? Tuotekorvaamisen epäonnistuessa kokonaistuotanto ja siten myös ympäristöhaitat kasvavat ja sen onnistuessa ne pääsääntöisesti vähenevät.
2) Kiertotalouden rebound-ilmiö käsitteenä auttaa päättäjiä, suunnittelijoita, yrittäjiä ja kuluttajia hahmottamaan kukin omassa toiminnassaan, minkälaisia muita seuraamuksia uudella tuotteella tai palvelulla on, ja miten mahdollisia ei-toivottuja vaikutuksia voisi torjua tai vähentää. Kiertotaloudellisen tuotteen julkaisemista voisi seurata esimerkiksi kampanja, joka korostaa sen ympäristöhyötyjä verrattuna samankaltaisiin neitseellisiin tuotteisiin, jolloin voi sormet ristissä toivoa, että kuluttajat preferoivat ympäristöystävällisyyttä tinkien samalla hieman laadusta. Vastaavasti kattavan kaupunkipyöräjärjestelmän edistyessä kaupunki voi satsata myös pyöräteihin, joka edesauttaa kaupunkipyöräjärjestelmän käyttöä sekä pyöräilyä kulkumuotona yleensäkin ja johtaa mahdollisesti pidemmällä aikavälillä todelliseen tuotekorvaamiseen, eli pyöräilykulkumuodon suosimiseen muiden kulkumuotojen sijaan. Tutustukaa vaikkapa Ouluun!
Kiertotalouden rebound-ilmiö auttaa hahmottamaan maailmaa systeemisesti. Kaupunkipyörissä ei ole kyse vain kaupunkipyöristä, vaan niihin tarvittavasta tuotantoketjusta, infrastruktuurista, kaupunkisuunnittelusta, ihmisten kulkumuodoista, digitaalisuudesta ja lukemattomista muista asioista. Siksi asiaa onkin syytä tarkastella aina oman ydintoimintansa ympäriltä ja pyrkiä hahmottamaan kokonaiskuvaa, olit sitten tiedostava kansalainen taikka kaupunginhallinnon, yrityksen tai ministeriön edustaja.
Lähteet:
Brockway, P. E., Sorrell, S., Semieniuk, G., Heun, M. K., & Court, V. (2021). Energy efficiency and economy-wide rebound effects: A review of the evidence and its implications. Renewable & Sustainable Energy Reviews, 141, 110781–. https://doi.org/10.1016/j.rser.2021.110781.
Sitra. Rebound-ilmiö. Haettu 25.9.2023 osoitteesta https://www.sitra.fi/tulevaisuussanasto/rebound-ilmio/.
Tekniikan Maailma. (2021). Tutkimus paljasti: Energiaa säästävän teknologian paradoksin. Se voi johtaa energian kulutuksen kasvuun. https://tekniikanmaailma.fi/tutkimus-paljasti-energiaa-saastavan-teknologian-paradoksin-se-voi-johtaa-energian-kulutuksen-kasvuun/
Whalen, C. J., & Whalen, K. A. (2020). Circular Economy Business Models: A Critical Examination. Journal of Economic Issues, 54(3), 628–643. https://doi.org/10.1080/00213624.2020.1778404.
Zink, T., & Geyer, R. (2017). Circular Economy Rebound. Journal of Industrial Ecology, 21(3), 593–602. https://doi.org/10.1111/jiec.12545.
Zink, T., Geyer, R., & Startz, R. (2016). A market-based framework for quantifying displaced production from recycling or reuse. Journal of Industrial Ecology 20(4): 719–729. https://doi.org/10.1111/jiec.12317.
